Ennen kirjoittamista ajattelin, että näytelmässä on kyse
- rakkauden etsimisestä,
- viettien voimasta,
- sielujen sympatiasta,
- yksinäisyyden tunteen ja tuntemattoman pelon voittamisesta sekä
- oman moraalin rakentamisesta.
Aika kehno suunnittelija olin. Tai kehno ilmaisija. Vietit ja moraali taisivat pysyä. Ja ihon muisti selittänee sen, mikä muuten jää mysteeriksi. Kasvutarina ja luopumistarina leikkaavat toisiaan.
Ennen kirjoittamista rajailin myös draaman tunneskaalaa näihin sanoihin:
ahdistus, halveksunta, hekuma, haikeus, halu, hellyys, hilpeys, houkutus, huoli, häpeä, ihailu, ikävä, ilo, inho, intohimo, järkytys, kaiho, kaipaus, kepeys, kiukku, kärsimys, luottamus, läheisyys, mustasukkaisuus, nöyrtyminen, paheksunta, pelko, pettymys, rakkaus, rohkeus, syyllisyydentunne, uho, ylemmyydentunne, ylpeys ja ystävyys. Kas kummaa, suurin osa on jäänyt kuvioihin mukaan. Yllättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti