Lasken takapenkissä hetkiä, jolloin satapäiseen yleisöömme, vallankin siihen nuoreen, tarrautuu kollektiivinen hiljaisuus. Näen hetken, jolloin Hilman surunmurtama ääni nostaa palan kurkkuun tai jolloin hento tai kiihkeä suudelma kohahduttaa: mitä tuolla näyttämöllä tapahtuu? Kuulen kohahduksen, kun lavalla tapellaan tai vanhemmat tenttaavat Hilmaa kirjeasiassa. Esityksen lopussa kukaan ei kiirehdi pois.
Itse näen enemmän kuin muut. Huomaan jokaisen kädenliikkeen ja äänenvärin muutoksen. Aistin energiatason muutokset. Jokainen esitys on erilainen! Näyttelijät ovat versioineet minulle harjoituksissa kohtauksia kymmeniä kertoja, mutta silti ne ovat edelleen tuoreita, joka kerta erilaisia.
Jokainen viidestä yleisöstämme on ollut erilainen, nauranutkin eri kohdissa. Hienoa, että se on löytänyt myös hymyn, vaikka kokonaisuus on romanttinen.
Latviassa uutisoitiin
Lauantaina 17.5. julkaistiin Latvian suurimmassa kulttuurilehdessä Dienassa uutinen esityksestämme. Kuva ja teksti suurempana alimmaisena tällä sivulla.
Kuvat Henri Ilanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti