Kenet tuntisin nyt niin hyvin kuin Hilmani, enkä kuitenkaan voi tietää, olenko väärässä vai oikeassa, yhdistyvätkö aikalaisten kertomukset ja kirjeiden viestit oikeaksi tarinaksi. Fiktio antaa mahdollisuuden vääristellä, liioitella ja vähätellä. Se mahdollistaa yksityiskohtien esilletuomisen ja suurien asioiden unohtamisen. Jalmarillakaan ei todennäköisesti ollut kahta tyttöystävää vielä vuosina 1906 -1909 vaan vasta paljon myöhemmin. Kukaan ei tiedä, kävikö Hilman isä oikeasti komentaja Schdankon puheilla ja millä asioilla, mutta niin vain tapahtuu näytelmän todellisuudessa.
Kun Hilma palasi Suomeen 50 vuotta häidensä jälkeen vietettyään mm. vankeudessa kymmenkunta vuotta, hän sanoi, että hänet piti pystyssä suomalainen sisu. Sisu on keskeinen Hilma-kuvani määrittäjä. Kuvittelin, että aloitan keski-ikäisen Hilman etsimisen nuoruuden kirjeenvaihdon perusteella, mutta nyt näyttää käyneen niin, että Hilman myöhempi elämä on jo säteillyt nuoruuteen. Jatkan asioiden tutkimista, jatkan kirjoittamista. Ehkä parin vuoden päästä, ehkä nopeammin ilmestyy jotain uutta. Berkiksen 125-vuotismuistojuhlaa vietetään ensi keväänä (26.4.), Hilman vasta 2012, lokakuun 1. päivä, mutta kirjoittamisen rytmi on omansa.
Hilma on kiinnostava henkilö. Hänen kauttaan voi tutkia naista, suomalaisuutta, hämäläisyyttä, miehen ja naisen suhdetta, Suomen ja Latvian kulttuureja. Vaikka mitä.
Minä arvostan Hilmaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti