Latviassa uutisoitiin

Latviassa uutisoitiin
Lauantaina 17.5. julkaistiin Latvian suurimmassa kulttuurilehdessä Dienassa uutinen esityksestämme. Kuva ja teksti suurempana alimmaisena tällä sivulla.

25.5.2008

Rangaistuskirjasta ja Kaijasta se alkoi Hykissä

Kaupunginarkiston tyttökoulun rangaistuskirja kertoo, että v. 1904 Hilma Lehtonen alistui arvaamattaan erään toisen tytön kanssa venäläisupseerin suudeltavaksi rautatieasemalla. Tuolloin Hilma selvisi tapauksesta käytösnumeron alentamisella. Tässä näytelmässämmehän hänet erotetaan koulusta Berkiksen suutelun vuoksi pari vuotta myöhemmin.

Päästötodistuksen Hilma sai 1906 keväällä ja hän on itse kertonut käyneensä lukiota Hämeenlinnassa. Häntä ei ole kuitenkaan merkitty koulun kirjoihin, joten jää vallan mysteeriksi, mitä koulua hän kävi. Koulupäivät olivat kirjeiden mukaan kuitenkin pitkiä, 12-tuntisia ja Hilma hyvin väsynyt koulun takia.

Nyt näytelmässä pääroolia esittänyt Nia Korpela esiintyi myös Hykin teatterin ensimmäisessä näytelmässä Koulu verraton ja esitti silloin Paulaa, joka suutelun takia erotettiin koulusta. Näytelmän jälkeen Nian tie vei Tampereelle ilmaisutaidon lukioon.

Mitä enemmän ajattelin Hilmaa, sitä väistämättömämmästi tahdoin juuri Nia Korpelan Hilman rooliin. Itsestäänselvää oli myös, että Kristian Berkis tulisi olemaan Miika Hakala, jos hän vain suostuisi. Ja he suostuivat!

On ihmeellistä, että entiset Hykin kasvatit edelleen tulevat mukaan. Viidessä vuodessa noin 200 - 250 nuorta ja aikuista on esiintynyt Hykin teatterissa. Edellisen Saaren vangit -näytelmäni idean pohjalta Miika Hakala ja Tomi Pietilä ovat käsikirjoittaneet, kuvanneet, ohjanneet ja tuottaneet vuoden loppuun mennessä nuorisoelokuvan Uuteen kesään.

Koen tämän työn ehdottoman tärkeäksi. Näytelmän kirjoittamiseen minua vuonna 2003 usuttanut Hykin ex-lehtori Kaija Hillebrandt ansaitsee suuren kiitoksen siitä, että patisti minua tuolloin työhön. Olin aiemmin nuorena opettajana dramatisoinut ja ohjannut Antti Puuhaaran nuorison taidetapahtumaan Itä-Suomessa asuessani, mutta se sai murskaavan kritiikin: mikään asia ei ollut kohdallaan. Onneksi osaan jo vähän enemmän, ja tietysti haluan oppia vielä enemmän. Sitä paitsi nuoriso ottaa ohjia omiin käsiin, alkaa tehdä omia tekstejä ja heittelee ideoita. Teen itseni vähitellen tarpeettomaksi.

Blogi ei vaikene vielä, vaan jatkaa. Pysykää linjoilla.

Ei kommentteja:


Kuvat Henri Ilanen