Kaikki on ohi paitsi siivous. Porukka liikkuu hämärän onttouden vallassa. Kannetaan lavoja, revitään teippejä, rullataan mattoja, silvotaan pahveja, papereita. Tiilimuurit murtuvat. Kankaat laskostuvat. Vuokrasaappaat ja -takit solahtavat kasseihin. Jätettä monta jättisäkkiä. Ei naurata enää kuten harjoituksissa tai eilen poikien päättäjäisshow´n aikana.
Talkoisiin tullaan tapaamaan toisia. Ajattelen, että ehkä heidän on hyvä tehdä tuo purkamistyö, ehkä se on osa irtautumista, teatterikrapulaa. Tämä yhteisö on teatterin luoma, osa ystävyyssuhteista jää, osa unohtuu. Onnistumisen muistamme pitkään, se on tarpeellista pääomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti